Vieraskynäblogi: Tunnelista taivaalle

Tässä vieraskynäblogissa Föönin vastaanottovirkailija Elsa kertoo polustaan tunnelilentämisen kautta laskuvarjourheilun pariin – ja suoraan SM-kisapronssin haltiaksi! Onnittelut Elsan tiimille!

(Kuva: Jyry Aukio)

“Aloitin laskuvarjourheilun kesällä 2020. Olin ollut innostunut lajista jo vuosikausia, mutta lopullinen sysäys sen pariin tapahtui työskennellessäni Föönissä ja katsellessani työkavereideni huikeita kesälomavideoita – pilvien seassa miten millloinkin päin kurvaillessa.

Ennen ensimmäistä oppilashyppyäni olin lentänyt tuulitunnelissa 35 tuntia, parin vuoden ajalle ripoteltuna. Kaikkien oppilashyppyjen tehtävät olivatkin varsin helppoja, ainoastaan koneesta poistuminen oli täysin uutta ja parit lyhyet vapaat (5 sekuntiset hypyt) jouduin uusimaan. 

Neljännen oppilashyppyni exit (video alla) ei mennyt niin kuin pitäisi, mutta olin varautunut siihen, että repun tuoma lisäpaino muuttaa painopistettäni olennaisesti ja saattaa kipata minut selälleni. Vahva tunnelitausta kuitenkin muistutti selkäytimessä, että parin sekunnin kuluttua exitistä on “tunneli taas käynnissä” ja toimintakykyni palautunut. 

Sain laskuvarjohyppääjän lupakirjan syksyllä 2020, eli oppilaana ehdin olla vain noin pari kuukautta. Nopeasta suorittamisesta kuuluu iso kiitos huimalle hyppymestarilleni Lassi-Pekka Ruuskaselle, jonka ansiosta sain alkeiskurssini kahdeksan hyppyä hypättyä yhden viikonlopun aikana. Lisenssin saamista auttoi toki myös hyppytoiminta Malmin lentoasemalla kesällä 2020, jonne ehdin muutamana päivänä suoraan töistä suorittamaan oppilashyppyjäni Hämeen laskuvarjourheilijoiden (HLU) vapaapudotuskouluttajien kanssa. 

(Kuva: Verneri Vuorenjuuri)

Taivas tuntui kotoisalta heti ensimmäisestä hypystäni lähtien, ja rupesinkin jo ennen lupakirjan saantia tiedustelemaan kotikerholtani HLU:lta, josko he hakisivat muiden laskuvarjourheilulajien lisäksi myös freestylen takaisin suomenmestaruuskisojen lajilistalle. Sen he tekivät ja laji heille kisoihin myös myönnettiin. Talven aikana sitten maanittelinkin aiheesta kiinnostuneita hyppääjiä osallistumaan tuohon sarjaan. 

Laskuvarjourheilun suomenmestaruuskilpailut järjestettiin Vesivehmaan lentokentällä 21.-24.7.2021. Ensimmäiseen kisahyppyyn mennessä olin ehtinyt hypätä oppilashyppyjen lisäksi kokonaiset neljä hyppyä. Lähdin siis kilpailuun henkselit paukkuen kokonaisella 31 hypyn taustalla. Piirsin vapaaohjelmaani sellaisia liikkeitä, joita en ollut koskaan edes tunnelissa tehnyt, mutta joita olin nähnyt tehtävän tunnelissa niin paljon, että uskoin saavani ne toimimaan taivaalla. Lisäksi olimme hypänneet kuvaajani Jyry Aukion kanssa kokonaiset yhden treenihypyn – 40 kilon painoerolla ei ole helppoa pysyä samoilla tasoilla, eli aivan timanttinen suoritus häneltä! 

Tällaisella vapaaohjelmalla tiimimme nappasi kisassa pronssia:

Olen viettänyt tunnelissa tähän mennessä 47 tuntia. Valtaosan ajastani olen käyttänyt itsenäisesti lentäen, omaa kehoa ja ilmavirtaa tunnustellen. Toki tuona aikana olisin voinut oppia paljon muitakin asioita, mutta olen ollut jääräpää ja lentänyt oman mukavuusalueeni puitteissa. Nyt taitaa olla aika ottaa koutsia hihasta ja ruveta opettelemaan säntillisempiä tunnelilentämisen linjoja ja liikkeitä!”